Pilateksen tarina ei ole vain kertomus harjoitusmenetelmästä, vaan kuvaus luovuudesta, sitkeydestä ja halusta auttaa kehoa liikkumaan paremmin. Toisessa osassa seuraamme Joseph Pilatesin matkaa internointileiriltä New Yorkin sykkivään keskukseen ja näemme, miten menetelmä kehittyi kohti nykyistä muotoaan.
Pilateksen alkuperä: innovaatiot internointileirillä
Ensimmäisen maailmansodan aikana Joseph Pilates työskenteli internointileirillä, missä hän alkoi kuntouttaa loukkaantuneita sotilaita. Resurssit olivat niukat, joten Joseph rakensi harjoitteluun uudenlaisia ratkaisuja: hän kiinnitti sänkyjen jousia kevyiksi vastuksiksi, jotta potilaat pystyivät harjoittelemaan turvallisesti makuulla.
Näistä luovista prototyypeistä syntyivät myöhemmin pilateksen ikoniset laitteet: Reformer, Cadillac, Wunda Chair ja Barrelit. Josephin lähestymistapa oli vallankumouksellinen: kukaan muu ei käyttänyt laitteita yhtä systemaattisesti opettamaan keholle oikeita liikeratoja.
New York – paikka, jossa pilates todella lähti lentoon
1920-luvulla Joseph muutti New Yorkiin ja avasi studionsa balettitalon yläpuolelle. Sijainti osoittautui erinomaiseksi: tanssijat ja koreografit löysivät pilateksen menetelmän nopeasti, ja pian myös urheilijat seurasivat perässä. Pilates nousi suosituksi, koska se:
-
vahvisti ilman ylikuormitusta
-
auttoi palautumaan loukkaantumisista
-
paransi kehon linjausta ja liikelaatua
-
ehkäisi uusia vammoja
Pilateksesta tuli tunnettu puhtaasti tulosten kautta. Sana levisi tanssiyhteisössä nopeasti, ja menetelmää alettiin kutsua jopa “salaiseksi aseeksi” – tavaksi pitää keho vahvana, tasapainoisena ja toimintakykyisenä kovankin harjoittelun keskellä.
EN 
FI